maanantai 26. toukokuuta 2014

Itsekriminointisuoja

Sain tänään hieman huolestuneen kommentin, että joudunko nyt uusiin vaikeuksiin, kun kerron asioistani täältä blogin kautta. Siis vaikeuksiin viranomaisten taholta. Että olisiko jotain veroja tms. jäänyt maksamatta ja uusia sanktioita nyt kenties tulossa?

Vastaukseni on, että kaikki on tietenkin mahdollista. Mutta kuinka se tapahtuisi, se onkin sitten eri juttu.

Edellisessä kirjoituksessa mainitsemistani "työteliäistä vuosista" on yli 7 vuotta aikaa, joten veroteknisesti ne alkaa olla jo vanhentuneita asioita. Sen lisäksi en ole antanut väärää tietoa Suomen verottajalle, koska en ole ilmoittanut mitään tietoja heille. Veropetossyyteellä ei saattaisi olla pohjaa, koska väärää tietoa ei ole annettu. En ole kirjoilla Suomessa, joten en ehkä ole edes verovelvollinen Suomeen, ainakaan tuloverojen osalta.

Luulen, että olisi melko vaikea alkaa edes tutkimaan asioitani. Kaikki on toki mahdollista. Mikäli olisi rajattomasti varoja sekä tutkijoita, niin jotain saattaisi saada selville. Helppoa se ei olisi. Mistä etsiä, kun ei ole mitään mihin tarttua? En arkistoi tekemisiäni, kuin korkeintaan omaan muistiini.

Olen asunut aivan toisaalla, kuin missä olen kirjoilla, joten todellista asumistani on vaikea jäljittää. Vuokrat olen pääosin maksanut käteisellä. Puhelinnumeroni on vaihtunut matkan varrella kymmeniä kertoja ja suurin osa numeroista on ollut prepaid-liittymiä tai ulkomaisia numeroita, joten niistä ei olisi apua. En edes itse muista mitä numeroita olen käyttänyt. Ei seurattavia jälkiä.

En ole myöskään tallentanut tekemisistäni minkäänlaisia dokumentteja tietokantoihin. Paperiversioita en säilytä koskaan päivää pitempään - suoraan vaan paperinkeräykseen. Pankkiasiani olen hoitanut ulkomaiden kautta ja tilit olen lopettanut, kun en ole näitä enää tarvinnut. Nykyisellä tililläni ei juurikaan liikennettä ole, mikäli sen joku sattuisi löytämään, vaikkapa taskussani olevan pikapankkikortin avulla.

Lisäksi minulla on laillinen ns. itsekriminointisuoja, joten minun ei tarvitse auttaa viranomaisia selvittämään asioita, joista minulle voisi mahdollisesti jonkin syytteen nostaa. Tällä elämänkokemuksella voin sanoa varmaksi, että en kyllä auttaisi. En sanallakaan, mikäli minulta jotain asioistani joskus kyseltäisiin.

Melkeinpä kaikki omaisuuteni mahtuu yhteen reppuun. Ei tarvitsisi edes valehdella omaisuuden suhteen mahdollisessa ulosottoselvityksessä. Tyhjä pesä on tyhjä pesä.

Johtolankoja ei juurikaan löytyisi. Joten, melkoisen työläs ja ennen kaikkea erittäin kallis projekti tuo menneisyyteni olisi tutkia ja selvittää. Mahdollista se toki on, jos resursseja löytyy riittävästi. Kannattaako se? Sitä en minä päätä. Toki sillä olisi työllistävä vaikutus.

Mikäli kaiken tutkimisen jälkeen jotain löytyisi ja lisäveroja taas määrättäisiin, niin olisiko sillä loppujen lopuksi mitään väliä. On aivan sama minun kannalta, kuinka suureksi verovelkani tänään määriteltäisiin. Miljoona, kaksi miljoonaa vai enemmän... ei edes kiinnosta! Ja mitä minulta voisi tänään ulosmitata? Jos vaatteita ja hammasharjaa ei viedä, niin muuta ei juuri jäljelle jää.

Aloin kirjottamaan tätä blogia myös siksi, että joku yhteiskunnan vaikuttaja löytäisi sen ja alkaisi miettimään kuinka kalliiksi jokainen "kaltaiseni" tulee. Meitä on paljon, yllättävän paljon. Nykyisen laman seurauksena määrä voi alkaa jälleen kasvamaan. Ihmisillä alkaa olla tukalat paikat, taloudellisesti.

Kannattaako yhtään kansalaista hylätä, kuten minulle tehtiin. Onko se yhteiskunta-taloudellisesti järkevää ja kannattavaa? Sanoisin, että ei ole. Ei järkevää eikä kannattavaa. Miettikää, todellakin miettikää, ottakaa opiksi ja toimikaa oikein arvoisat päättäjät.

Näkymättömän Kansalaisen matka jatkuu seuraavissa kirjoituksissa....







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti