sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Pitäkää tunkkinne!

Huomasin uutispäivityksen, jossa kehotettiin veroilmoituksen tai -ehdotuksen jättämiseen tai tarkistamiseen ensi viikolla. On kuulemma viimein aika tehdä se. Tekisi mieli kysyä, että mikä se on? Siis, jos en tietäisi.

Näkymätön kansalainen ei veroehdotuksista paljon perusta. Ihan sama mitä niissä ehdotellaan. Minkäänlaisia ilmoituksia tuloistani tai menoistani en ole tällä vuosituhannella verottajalle tehnyt. En edes ole kyseista paperilappusta nähnyt noin 10 vuoteen ja hyvä niin. Mutta miksi näin? Miksi asia ei kiinnosta ja aiheuta toimenpiteitä osaltani?

Perimmäinen syy siihen on verottajan ja oikeusjärjestelmän tekemä päätös jälkiverottaa minua n.300 tuhatta markkaa 90-luvun loppupuolella. Veropäätös oli rangaistusluontoinen eikä edes perustunut toteutuneisiin tuloihin. Ei siinä paljon omat perustelut auttanut, eikä niitä edes huomioitu mitenkään! Kaupan päälle sain 2kk ehdollista vankeutta peitellystä osingonjaosta. Surkuhupaisinta siinä oli, että osinkoa ei maksettu peitellysti eikä peittelemättä. Mutta mitäpä nuo tosiasiat järjestelmää kiinnostaa, kunhan vain saadaan miestä rangaistua epäonnistuneista bisneksistä. Ensin yllytetään yrittämään ja sitten rangaistaan jos asiat menevät pieleen - se on tämän maan tapa.

Omalla kohdallani tuo 2 kk ehdollinen vankeustuomio aiheutti vain sen, että rangaistusverojen vanhenemisaikaan lisättiin 5 vuotta. Tämä lukee Suomen laissa ja koskee tietysti meitä kaikkia, myös sinua. Tämä tarkoittaa sitä, että saamani verotusrangaistus normaalisti vanhenenisi 15 vuodessa, siis jos en sitä pystyisi maksamaan ennen sitä. Mutta, ehdollisen tuomion aikaan saama 5 vuoden korotus kasvattaa verorangaistuksen vanhenemisajan 20 vuoden mittaiseksi. Tähän kun lisätään aika n. 5 vuotta, joka kului ennen oikeuden lopullista päätöstä asiassa, päästään kokonaisuudessa n. 25 vuoden mittaiseen aikajaksoon. Eli 25 vuoden perintähelvetti ulosottoviraston kanssa. Omalla kohdallani vuodesta 1996 vuoteen 2021.

25 vuotta on melko pitkä aika. Se on reilusti yli puolet normaalista kansalaisen työssäkäynti vuosista. Aika raju rangaistus, ainakin minun mielestä. Olisi järkevämpää heittää mies vaikka kuritushuoneeseen pariksi vuodeksi ja päästää sitten jatkamaan ns. normaalia elämää sekä osallistumaan yhteiskuntaan normaalina kansalaisena. Mutta ei, mielummin roikutetaan tuossa velkahirressä suurin osa elämästä. Tämäkö on kansantaloudellisesti järkevää? Mielestäni ei!

Eikä siinä vielä kaikki, siis tuon rangaistuksen osalta. Tuo omalle kohdalleni osunut rangaistusluonteinen "lottovoitto" (300 tuhatta markkaa) kasvaa tietenkin korkoa. Korko on n.16% ja kasvaa korkoa korolle, joten alunperinkin muhkea summa kasvoi jättimäiseksi vuosi vuodelta. Tällä hetkellä se on vähintään satoja tuhansia euroja, ehkä jopa miljoonia.... en tiedä, eikä edes kiinnosta tietää.

Ja kyllä, yritin tuota velkaa jopa jossain vaiheessa maksaa tai ainakin pitää ulosottomiestä tyytyväisenä, mutta eihän se ollut mahdollista. Hölmöläisen hommaa, sama kuin olisit kantanut valoa säkillä sisälle. Aina kun tein voudille lyhennyksen, niin seuraavassa ulosottokirjeessä velka oli suurempi kuin edellisessä. Siis ei mitään mahdollisuutta saada ulosottosummaa pienenemään ja tämä oli melko turhauttavaa. Tuotako olisi pitänyt jatkaa 25 vuotta?

Ja kyllä, yritin neuvotella sekä tehdä sopimuksia verottajan kanssa tilanteen kohtuullistamiseksi, mutta ilman tulosta. Yhdessä vaiheessa elämää olisin saanut jopa alkuperäräisen summan verran pienikorkoista lainaa, joka oli euroiksi muutettuna 50 tuhatta. Ehdotin tämän summan maksamista valtiolle kertasuorituksena, jotta saisin itseni ulos velkahelvetistä, mutta eihän tämä tietenkään sopinut verottajan virkamiehille. Heidän mielestä asiassa ei ollut kohdallani neuvottelun varaa. Velka mikä velka - itke ja maksa. Koko summa korkoineen, ei mitään muita vaihtoehtoja. Järjestelmä siis halusi kyykyttää minua totaalisesti, ja kauan.

Asiaa pohdittuani päädyin ratkaisuun. Kiitos ei - ehkä itken, mutta en maksa. En enää euroakaan. En tuota ulosotossa paisuvaa jättisummaa, en myöskään nykyisiä tai tulevia veroja. Katkaisen napanuoran tähän systeemiin. Mitä muutakaan olisin voinut tehdä? No, tietysti olisin voinut tyytyä kohtalooni ja seurustella ulosoton perintäosaston kanssa, lähes loppuikäni. Sekö olisi elämäni tarkoitus? Ei, se ei sopinut minulle.

Pitäkää tunkkinne! Elämä on aivan liian lyhyt edellä mainittuun hölmöläisen hommaan. Tein ratkaisut joilla muutuin näkymättömäksi. Ulosoton perintäkirjeet tai -henkilöt eivät ole sen jälkeen häirinneet elämääni.

Kuinka sen tein? Siitä lisää seuraavissa kirjoituksissa... 



1 kommentti:

  1. Samankaltaista harkintakyvyn puutetta kokenut itsekin.
    Arvioverotus 119.000,- € 238.000,- liikevaihdosta.
    Täysin omaa syytä kirjanpito-ohjelmaa valitessani, sekä puutteellisen varmuuskopioinnin vuoksi. Oma moka siis mutta siirryin tuolla verottajan päätöksellä nettomaksajasta Kelan mannekiiniksi 8 kuukaudeksi.

    VastaaPoista